DIY: Ikuiset tassunjäljet

Olen aina ollut eläinrakas, mutta aivan erityisesti olen ollut koiraihminen. Kun olin 8-vuotias, meille otettiin pitkän unelmoinnin jälkeen (erityisesti allergiasta johtuen) Bichon Frisé, ja koirulimme onkin ollut täysivaltainen perheenjäsen siitä lähtien. Muuttaessani pois lapsuuden kodistani, oli koira välillä luonani hoidossa ja välillä vanhempieni luona, mutta viimeiset pari vuotta se on asunut kokoaikaisesti meillä. Rakas koirani on joutunut vuosien varrella kokemaan niin paljon vastoinkäymisiä perinnöllisten sairauksien ja puhtaasti huonon tuurin takia, että meille kaikille oli täysi yllätys että koiramme on jaksanut elää jo lähes 13-vuotiaaksi. Viime talvena lähtö kävi jo lähellä, ja lääkäri antoi vain vähän elinaikaa. Monet hyvästit on jo jätetty, ja sitten kun se oikea aika joskus vielä koittaa, olen varmasti maailman surullisin ihminen. Olen kuitenkin päättänyt, että koska koirani jaksaa aina olla iloinen, kiltti ja uskollinen, aion olla sillekin paras mahdollinen omistaja loppuun saakka enkä murehdi turhia ennen kuin jätän viimeiset hyvästit. 

Halusin ikuistaa rakkaan haukkuni tassunjäljet, jotta muistan, mitä ilopilleriä ja päivänpelastajaa minulla on joskus ollut ilo rapsutella. Yksi ilta tein kasan suolataikinaa (1 dl suolaa, 1 dl vetta, 2 dl vehnäjauhoja, pari tl ruokaöljyä), houkuttelin koiran tassuttelemaan taikinan päältä ja annoin taikinan sitten kuivua rauhassa. Vanhemmilleni tein isomman laatan (missä kahdet tassunjäljet), ja ajattelin vielä kehystää sen. Itselleni tein vähän pienemmän laatan, jonka ehkä kehystän, ehkä en. Nyt aion hipsuttaa rakasta karvaturriani loppuillan :)




Ei kommentteja :

Lähetä kommentti