Mitä tekisinkään ilman ihanaa isääni? En ainakaan tätä projektia! Ollaan nimittäin asuttu nyt yli kaksi vuotta tässä nykyisessä asunnossamme mieheni kanssa, ja tämän koko ajan olen vihannut meidän parvekkeen värejä. Koska asumme vuokralla, mitkään maalaamiset ja pitkäaikaiset ratkaisut eivät olisi toimineet. Halusin kuitenkin epätoivoisesti piiloon tuota järkyttävää punaisen ja metsänvihreän väriyhdistelmää, ja suunnittelin jo ensimmäisenä kesänä ostavani parvekkeelle tarkoitetun muovisen suojan. Kaikki katselemani mallit olivat harmikseni liian lyhyitä, joten suunnitelmani menivät yli vuodeksi jäihin.
Sitten iskin silmäni keväällä Ikean Lisel-kankaaseen, ja käytiinkin äidin kanssa Kuopion reissulla hakemassa muutama metri varastoon. Mielessäni siinti ajatus siitä, että kankaan saisi jotenkin ripustettua kunnollisesti parvekkeen seinämään, mutta sitten isäni ehdotti että hän rakentaisi kehikon ylimääräisestä puusta, ja nitoisi kankaan tukevasti kehikkoon. Innostuin ideasta valtavasti, ja eipä aikaakaan kun kannoimme valmista lähes kolmen ja puolen metrin tuotosta porukalla ylös portaita kotiimme. Nyt olen aivan rakastunut uuteen ilmeeseen, ja aiemmin siivottomalta tuntunut parveke tuntuu nyt ihan omannäköiseltä. :)
Kyllä nyt kelpaa rentoutua!
Ja loppuun vielä lähtötilanne viime keväältä.... hyh!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti